Ukrainan kielen kursseja, kevät 2024
25.01.2024
61. Rekka Ukrainaan
30.01.2024

Vaalit 2024. UYS:n vaalitentti.

Ukrainalla on oltava selvä polku sekä EU:n että Naton jäseneksi, ja olen sitoutunut tukemaan näitä pyrkimyksiä. Selvää tietenkin on, että jäsenyyskriteereiden täyttymisestä on tärkeää pitää kiinni. Suomen on tuettava ja autettava Ukrainaa näissä tavoitteissa ja oltava sen jäsenyyden vahva puolestapuhuja.

Olen tukenut Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyden edistämistä ulkoministerinä 2019-2023 ja liinja pysyy samana tasavallan presidenttinä. Ukrainan tulevaisuus on läntisissä rakenteissa.
Poliittisen signaalin lisäksi Suomen pitää edistää sitä, että EU vahvasti tukee Ukrainaa jäsenyyskriteerien täyttämiseksi. Puhuisin myös sen puolesta, että Nato antaa enemmän asiantuntijatukea Ukrainan puolustushallinnolle ja puolustusvoimille.

Kyllä molempiin. Ukrainan EU-jäsenyyden toteutuminen on Euroopalle historiallinen tehtävä, jota Suomen on edistettävä. Olin EU:n laajentumiskomissaarina itälaajentumisen loppuvaiheessa, kun 12 maata tuli EU:n jäseniksi. Silloin laajentumista valmisteltiin Agenda 2000-ohjelmalla, jonka puitteissa ratkottiin vaikeita kysymyksiä talouteen, sisämarkkinoihin ja yhteiseen maatalous- ja aluepolitiikkaan liittyen. Tällainen Agenda 2030 tarvittaisiin myös pohjustamaan

Nato-jäsenyyden toteutuminen edellyttää todennäköisesti sodan päättymistä, sillä Nato ei ota jäseniksi sotaa käyviä maita. Turvatakuut Ukrainalle ovat kuitenkin välttämätön osa oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa, joka kunnioittaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Ukrainan lähentymistä Natoon voidaan edistää myös sodan kuluessa.

Ukraina tarvitsee ja ansaitsee kaiken mahdollisen tuen kansainväliseltä yhteisöltä. Meidän on pidettävä huolta siitä, että tuki Ukrainalle jatkuu vahvana.

Nato-jäsenyys on Ukrainalle pidemmän aikavälin tavoite. Juuri nyt on tärkeää, että Ukrainan EU-jäsenyyttä edistetään. Millään maalla ei ole ohituskaistaa Euroopan unionin jäseneksi pääsemiseen, vaan neuvottelut kestävät yleensä vuosia. On tärkeää, että Suomi tukee Ukrainaa EU:n jäsenkelpoisuusvaatimusten täyttämisessä. On selvää, että esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteiden ja hallinnon läpinäkyvyyden osalta ei jäsenyysneuvotteluissa voida tehdä liiallisia myönnytyksiä tai kompromisseja. Jälleenrakennusurakka tulee olemaan erittäin mittava ja kallis. On tärkeää, että jälleenrakennustyöhön kytketään myös tukea sellaisille hallinnollisille ja yhteiskunnallisille uudistuksille, jotka tukevat Ukrainaa EU-jäsenyysehtojen täyttämisessä.

Jos tulisitte valituksi, tuetteko Teidän presidenttikaudellanne Ukrainan EU- ja Nato- jäsenyyttä? Ilman muuta. Ukrainan tulevaisuus on lännessä. Venäjälle periksi antaminen ruokkisi tulevia sotia Euroopassa. Ukrainan jälleenrakennuksen yhteydessä maata voidaan samalla sovittaa EU ja NATO kuntoon.
Miten Suomen tulisi edistää prosessia, jonka myötä Ukrainasta tulee EU:n ja NATO:n jäsen? Tukemalla vaadittavia uudistuksia Ukrainassa. Suomi voi tukea prosesseja aktiivisesti erityisesti muiden Pohjoismaiden kanssa.

Kyllä, olen jo vuonna 2014 Euroopan parlamentin jäsenenä esittänyt, että
Ukrainasta pitäisi tulla EU:n jäsen jollakin aikataululla. Suomi voi alleviivata EU- ja Nato-
pöydissä sen tärkeyttä, että Ukrainan jäsenyysprosessit eivät veny tarpeettomasti, ja että
esimerkiksi Nato-jäsenyyden valmistelemisen ei tulisi edellyttää konfliktin loppumista, sillä
se antaa Venäjälle syyn ylläpitää konfliktia edelleen.

Lähtökohta on, että suomalaisilla on hyvän koulutusjärjestelmämme ansiosta vahva resilienssi erilaisia informaatiovaikuttamisen keinoja vastaan. Emme noin vain usko väitteitä, joita Venäjä yrittää syöttää suomalaiseen keskusteluun. Tärkeää on, että sekä viranomaiset että suomalaiset kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat valppaina ja reagoivat heti, jos tällaisia vaikuttamisyrityksiä havaitaan.

Venäjä pyrkii vaikuttamaan ympäri maailmaa esimerkiksi valheellista tietoa välittämällä. Suomessa tilanteemme on hyvä ja suomalaiset osaavat erottaa tällaiset vaikuttamispyrkimykset. Hyvään tilanteeseen ei saa kuitenkaan tuudittautua vaan varautumista tulee jatkaa esimerkiksi merenalaisen infrastruktuurin osalta. Venäjän operaatio ja maahanmuuttajien välineellistäminen Suomen rajalla ei tule onnistumaan.

Venäjä harjoittaa systemaattista, häikäilemätöntä riesantekoa. Venäjällä on hyvin pitkäaikaiset toimintamallit tiedustelussa ja hybridivaikuttamisesta. Ne näkyvät monin tavoin, esimerkiksi Viron patsaskiistan yhteydessä 2000-luvun alussa ja sosiaalisen median trollitehtailuna. Suomen tiedusteluviranomaisilla on hyvä ja ajantasainen tilannekuva Suomeen kohdistuvasta vaikuttamisesta ja siihen vastaamisesta. Olennaista on korkean sivistystason vaaliminen, joka on osa vaikuttamisen torjumista.

Suomen on tärkeää tukea vapaata ja itsenäistä kansalaisyhteiskuntaansa, mikä on yksi merkittävä ero demokraattisen Suomen ja autoritäärisen Venäjän välillä. Vieraiden valtioiden informaatiovaikuttamista on syytä torjua esimerkiksi kouluttamalla kansalaisia tunnistamaan levitettyä disinformaatiota ja vaatimalla eri tahoilta avoimuutta rahoituksensa sekä taustavaikuttajiensa suhteen.

Venäjän lonkerot ovat olleet syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ne on syytä tarkkaan perata. Keskeistä on myös kaksoiskansalaisuuskäytännön lopettaminen Venäjän suhteen. Maa edellyttää kansalaisiltaa kansakäymistä, joka tukee Venäjän valtiollisia intressejä. Kiinteistökaupat tulee myös lopettaa, samoin Ahvenanmaa konsulaatti. Venäjän vaikutus Suomeen on ollut pitkäaikaista, ja se on syventänyt tiettyjä ajattelumalleja, jotka sumentavat Suomen valtiollista intressiä. Toivon politiikan aika on nyt ohitse. Venäjän suhteen ei ole realistista olla toiveikas.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa on nähtävissä Venäjää myötäileviä näkemyksiä, ja suoranaisia valeuutisia. Venäjä myös rakentaa Suomesta viholliskuvaa, jota välittää Suomessa asuville venäläisille ja pyrkii leimaamaan suomalaisia viranomaisia ja poliitikkoja syyllisiksi mm. rajasulkuun.

On kuviteltu, että taloudellisten yhteyksien ja riippuvuuksien rakentaminen estäisi sotilaallisen yhteenoton Venäjän kanssa. Nyt on nähty, että Venäjä päinvastoin on käyttänyt näitä yhteyksiä ja riippuvuuksia hyväkseen, länttä vahingoittaakseen.
On kuviteltu, että Naton ulkopuolella pysyminen on tehokas tapa estää Venäjän muuttuminen aggressiiviseksi. Nyt on käynyt selväksi, että tällainen liennyttävä lähestymistapa ei tälläkään kertaa toimi.
On nähty, että Venäjä yrittää uhkailemalla ja pelottelemalla estää antamasta Ukrainalle apua. Käytännössä kuitenkin näyttää siltä, että se on tyhjää puhetta. Länsimaissa pitäisi laajemmin ymmärtää, että Ukrainan tukeminen esimerkiksi aseita antamalla on investoimista omaan turvallisuuteemme.

Ensinnäkin, että Venäjän aggressiota ei kompromisseilla laannuteta. Toiseksi, että perinteinen sodankäynti suurilla maajoukoilla ei ole hävinnyt mihinkään ja kolmanneksi, että Ukrainan nykyisyys ja tulevaisuus on demokraattisessa Euroopassa.

1) Kansallisen yhtenäisyyden merkitys hyökkäyksen torjunnassa on kriittisen tärkeää. 2) Perinteisen pitkäkestoisen maasodankäynnin merkitys ei ole hävinnyt. 3) Venäjä kohdistaa sotatoimia häikäilemättömästi siviiliväestöön ja yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin, jonka suojaaminen on otettava vakavasti.

Suomi on omassa varautumisessaan pitkäjänteisesti huomioinut kaikkia näitä, mutta Venäjän hyökkäyssota ja Ukrainan puolustustaistelu korostavat niiden merkitystä.

Ensiksi, Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin se luulee olevansa. Putin kuvitteli voivansa vallata Ukrainan muutaman päivän kestävällä ”sotilaallisella erikoisoperaatiolla”, mutta sota on kestänyt jo kaksi vuotta. Venäjän sota Ukrainassa on osoitus siitä häikäilemättömyydestä, joka nykyään ohjaa suurvaltapolitiikkaa. Jos autoritaariset valtiot uskovat voivansa aloittaa sotia ja pääsevänsä siitä ilman seurauksia, ne myös tekevät niin.
Toiseksi, Venäjä ei toisaalta ole ikinä niin heikko kuin länsimaat ajattelevat sen olevan. Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa EU ja länsimaat asettivat Venäjää vastaan ennennäkemättömän laajoja talouspakotteita. Näiden pakotteiden piti nujertaa Venäjän kansantalous ja rampauttaa maan kyky käydä sotaa. Näin ei kuitenkaan vielä ole käynyt. Talouspakotteet eivät ole olleet riittäviä, sillä Eurooppa on edelleen riippuvainen venäläisestä fossiilikapitalismista. EU-maat ovat sodan alkamisen jälkeen ostaneet miljardien eurojen edestä öljyä, kaasua ja kivihiiltä Venäjältä.
Kolmanneksi, Venäjän sota Ukrainassa on osoittanut, että Euroopan unioni voi toimia yhtenäisesti ja tehokkaasti, jos poliittista tahtoa riittää. Jo samana päivänä Venäjän hyökkäyksen kanssa, 24. helmikuuta 2022, Eurooppa-neuvosto kokoontui tuomitsemaan hyökkäyssodan ja päättämään pakotteista Venäjää vastaan. EU on ollut aloitteellinen Ukrainan tukemisessa ja tulevassa jälleenrakentamisessa. Tämä osoittaa sen, että halutessaan EU voi toimia paljon nopeammin ja tehokkaammin esimerkiksi oikeudenmukaisen ja reilun siirtymän puolesta. Politiikka on loppujen lopuksi tahdon asia.

Ukraina tarjoaa paljon opetuksia. Venäjä yritti taltuttaa Ukrainaa omaan komentoon korruptiivisilla operaatioilla. Se jälkeen sodalla. Ukrainan kansan yhtenäisyys pelasti maan. Suomessakin tulee vaalia korkeaa maanpuolustus tahtoa sekä tiivistää NATO-maiden välistä yhteistyötä.

Venäjän nykyjohdon doktriini on jakaa Eurooppa ja sen naapurimaat etupiirikseen, Venäjä pyrkii muodostamaan strategisia riippuvuuksia energian kautta, Venäjä on koko ajan varautunut käyttämän voimatoimia ja sotaa omien intressien ajamiseksi.

Tällä hetkellä EU ei tue Ukrainaa riittävästi. Aivan ensimmäisenä on ratkaistava päätöksenteon umpikuja, jotta olemassa oleva tuki saadaan eteenpäin. Myös pidemmän kantaman aseiden antamiseen liittyvä arastelu pitäisi lopettaa. Minusta näyttää selvältä, että sodan ratkaisuun ja oikeudenmukaiseen rauhaan tie kulkee nimenomaan taistelukentän kautta.

Presidenttinä ensimmäinen tehtäväni olisi varmistaa tuen jatkuminen ja vahvistaminen Ukrainalle. Ensimmäiseksi EU:n tulee ajaa läpi uudet sotilaalliset ja taloudelliset tukipäätökset, vaikka ilman Unkaria 26 maan voimin. Myös Venäjältä takavarikoidut 300 miljardia tulee saada käyttöön. Tuen on oltava pitkäjänteistä. Myös ukrainalaisista pakolaisista on Suomessa pidettävä huolta.
Toiseksi EU:n on tuettava Ukrainan EU- ja Nato-tietä sekä tehtävä vahvaa diplomatiaa ympäri maailmaa Ukrainan ja Zelenskyin oman rauhansuunnitelman puolesta.
Kolmanneksi EU:n on tehostettava ja lisättävä pakotteita, muun muassa kiristämällä Venäjän öljyn hintakattoa ja valvontaa sekä puuttumalla venäläisen nestemäisen maakaasun kuljetuksiin Eurooppaan.
Presidenttinä sanoisin, että meidän on tuettava Ukrainaa siihen asti ja niin vahvasti, että se saavuttaa tavoitteensa. Kenenkään ei tule toimia Ukrainan pään yli.

EU on tukenut Ukrainaa merkittävästi, mutta tuki ei ole vielä riittävä varmistamaan Ukrainan voitto. Olen esittänyt kuuden kohdan strategiaa EU:n Ukraina-strategiaksi. Sen osat ovat seuraavat: 1) pitkäjänteinen taloudellinen tuki Ukrainalle – tarvittaessa kiertäen Unkarin veto-oikeus käyttämällä Euroopan vakausmekanismia; 2) Venäjän valuuttavarantojen käyttö Ukrainan tueksi ja jälleenrakennukseen; 3) EU:n ja Ukrainan asetuotannon ylösajo; 4) Naton eurooppalaisten jäsenmaiden puolustusmenojen nosto vähintään 2% BKT:sta, 5) Ukrainan EU-jäsenyyden valmistelu ja 6) pitävien turvatakuiden ulottaminen Ukrainalle. Presidenttinä katsoisin, että on Suomen ja Euroopan rauhan ja turvallisuuden kannalta välttämätöntä, että Venäjä häviää sodan Ukrainassa.

Kyllä sanoisin. Suomen ja EU:n on tehtävä kaikkensa, jotta Venäjä lopettaa hyökkäyksensä ja Ukrainaan saadaan rauha.
Mielestäni on ollut oleellisen tärkeää, että Ukraina on saanut Suomelta ja EU:lta pyytämäänsä tukea. On myös tärkeää, että EU jatkaa merkittävää tukeaan Ukrainan taloudelle, yhteiskunnalle, asevoimille ja jälleenrakennukselle.
Lisäksi Venäjältä pakotteiden takia takavarikoitua omaisuutta ja varoja pitäisi pystyä käyttämään Ukrainan auttamiseksi esimerkiksi jälleenrakennuksessa. Suomen on myös edistettävä Ukrainan valtionvelkojen alaskirjaamista ja mitätöimistä. Ukrainalle on annettava todellinen mahdollisuus jälleenrakennukseen sodan päätyttyä ilman, että musertava velkataakka estää maan kehittämistä.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán esti yksin EU:n 50 miljardin euron tukipaketin Ukrainalle EU-johtajien joulukuun huippukokouksessa. Unkari kiristää nyt muita EU-maita Ukrainan tuen avulla. EU:n ei missään nimessä pidä antaa periksi autoritaarisen Orbánin kiristykselle. EU:n on pystyttävä osoittamaan, että se on valmis seisomaan oikeusvaltioperiaatteen takana. Muuten koko unionin uskottavuus horjuu. EU-maiden pitää olla valmiita toteuttamaan Ukrainan tuki tarvittaessa muiden jäsenmaiden välisenä ratkaisuna, mikäli Unkari ei suostu sitä hyväksymään. Ukrainan kannalta kyse on äärimmäisen tärkeästä avusta. Maan resurssit ovat koetuksella, ja Yhdysvaltain kyvyttömyys päättää omasta tukipaketistaan korostaa EU:n tuen merkitystä.

Tukeeko EU mielestänne Ukrainaa riittävästi? Ei. Rivit ovat alkaneet rakoilla. Ongelmana on pitkäjänteisen strategisen ajattelun puute.
Mikäli ei, mitä ovat kolme tärkeintä asiaa, jotka EU:n pitäisi tehdä Ukrainan tukemiseksi? Olla painostamatta Ukrainaan ”neuvotteluihin”, tukea maata sotilaallisesti kunnes Venäjä häviää sekä maa länteen integroivan jälleenrakennuksen aloittaminen.
Sanoisitteko presidenttinä selkeästi, että “Venäjän tulee hävitä sota Ukrainassa”? Kyllä.

EU:n tulee pysyä Ukrainan rinnalla ja varmistaa riittävä taloudellinen ja sotilaallinen tuki, samoin EU:n tulee vakuuttaa muut länsimaat tuesta Ukrainalle niin kauan kuin tarvitaan ja EU:n tulee varmistaa USA:n tuki myös tulevan presidentin kaudella. Sanoisin, että Venäjän tulee välittömästi lopettaa sota Ukrainassa ja vetäydyttävä sieltä.